Bussimatka anopin kyydissä

Kiire linja-autolle, mutta minun on pakko käydä ensin hotelli helpotuksessa. Kampin yleisövessa maksaa 1,25 ja kolikoiden metsästykseen laukun pohjalta menee oma aikansa. Syötän poletin, mutta vessan ovi ei aukea. Minä lamaannun paikoilleni miettimään kestäisikö rakko edessä olevan bussimatkan, vai mitä minun pitäisi tehdä. Avukseni tulee siistijä, joka hermostuu puolestani. Hän ei juuri osaa suomea, mutta levittelee käsiään ja koputtaa ovea, jossa lukee mihin numeroon pitää soittaa päästäkseen sisään. Päätän pidätellä hätääni, mutta juuri silloin ovi aukeaa ja nolona totean, että vessa oli yksinkertaisesti vain varattu.

Lippispäisen nuori mies istuu linja-auton puikoissa. Mannerheimintielle sattuva punainen aalto saa kuskin välillä kiihdyttämään rajusti ja vastapainona jarruttelemaan sitäkin pontevammin. Ruskeasuon varikon kohdalla kuljettaja vaihtuu. Arvailujeni mukaan alkuperäinen kuski oli hädin tuskin aikuinen ja hänen tilalle vaihtuu tuplasti pitempi ja painavampi mies. Hyvä, että ukko mahtuu penkkiin. Mursunviiksistä ja juurevasta maalaismiehen ulkonäöstä veikkaan miehen olevan Puolasta. Ihmettelen kuinka yleispätevät säädöt bussissa voivat olla, sillä auto jatkaa miesten suuresta kokoerosta huolimatta saman tien matkaa. Mietin tätä outoa yhtälöä niskalihasteni vuoroin pehmetessä rennoiksi ja yhtä arvaamattomasti ojentuessa suoraksi. Pilkkimiseni on käynnistynyt.

Bussi pysähtyy. Kuljettaja naputtelee hetken paksuja sormenpäitä vastakkain. Ymmärrän hänen odottavan toista kuljettajaa. Taas vuoronvaihto! Iso mies tarvitsee muutaman heijausliikkeen, että saa itsensä kammettua ylös ratin takaa. Kaiteesta pidellen hän onnahtelee ulos autosta. Sisään pyörähtää reippaasti tilalle naiskuski. Anoppi! Milloin hän on alkanut ajamaan bussia? Onko hänellä ajokorttiakaan? Korkeintaan voisin kuvitella anopin sorateiden virtuoosiksi, enkä kehäteiden suhaajaksi. Valun penkissä hieman alemmaksi, että pystyn salaa seuraamaan anopin pärjäämistä kuljettajana.

Anoppi tervehtii matkustajia iloisella käden heilautuksella ja huudahtaa: Pieni hetki. Hän avaa ison käsilaukkunsa. Ensimmäisenä anoppi ottaa kassista esiin lampaantaljan, ja asettaa sen kuljettajan penkille pehmikkeeksi. Kertakäyttöhansikkaat löytyvät laukun sivutaskusta. Hän laittaa ne käsiinsä ja ottaa esille luudun ja Tolun. Anoppi suihkuttaa puhdistusainetta ensin rattiin ja käy sen luudulla kauttaaltaan läpi. Saman käsittelyn saa myös kojelauta, vaihdekeppi ja kaikki säätimet. Kertakäyttöhanskat menevät roskakoriin. Pesuaine sekä Sifonet sujahtavat takaisin laukkuun. Hän ripustaa laukun ja päällystakkinsa kuljettajan naulakkoon ja istuu säätämään penkkiä. Silloin hän huomaa, että sivupeilit näyttävät lähinnä kohti sinitaivasta. Anoppi nousee seisomaan ja tervehtää matkustajia vilkuttaen pinkkejä rei'itettyjä ajohanskojaan ja ilmoittaa: Vielä hetki. Hän astuu bussista ulos ja kiikkuu asettamaan peilejä kohdilleen.

Anoppi tulee bussiin takaisin. Hän istuu kuljettajan paikalle ja heilauttaa ilmaan pinkin vilkutuksen merkiksi, että nyt lähdetään. ”Hyvää matkaa ja muistakaa kiinnittää turvavyöt” kuuluu toivotus mikrofonin kautta. Matkustajat seuraavat kuljettajan vaihdosta päät strutsinkauloilla. Kukaan ei mölise vastalauseita, vaan katsovat anopin hyörintää lähes hartaina. Lähtövalmistelut tapahtuvat yllättävän ripeästi säätämisistä huolimatta.

- Alahan nousta sieltä! Tämä bussi ei liiku enää mihinkään tänä yönä, ajan sen nukkumaan tuonne varikolle, herään mursunviiksisen miehen huutoon. Huutajana on se isokokoinen bussikuski, joka vaihtui rattiin lippispojan jälkeen. Mitään anoppia ei siis koskaan kuljettajana ollut. Kiiruhdan nopeasti ulos linja-autosta kaikesta matkustamisesta hieman huonovointisena. En tiedä montako kierrosta olen ajellut umpiunessa pitkin pääkaupunkiseutua.

Ulos pimeään iltaan. Kännykkääni oli tullut monta soittoa ja viestiä, mutta en ollut kuullut niistä  bussin hyrinässä yhtään. Soitan heti ystävälle.

-Hei! Pääsetkö hakemaan mut Ruskeasuon bussivarikolta? Tämmöistä tämä joskus on isossa kaupungissa. Jos anoppi olisi ollut bussikuski, niin hän olisi kyllä huolehtinut, että hyppään oikealla pysäkillä ulos autosta!   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hienot tilastot neuvolassa

Vaihdevuosien raiteita kohti menopaussia

Opettajan rento ote